Aamupäivä lähiopetuspäivänä kului säärihaavojen merkeissä ja lähinnä laskimoperäisten säärihaavojen sekä kompressiohoidon merkeissä. Aihe oli minulle mieleinen ja lähellä sydäntä...vanhuspuolella kun työskentelen.
Olenkin jo aiemminkin kirjoituksissani pohtinut sitä asiaa, miten huonosti vanhuksia lähetetään tutkimuksiin, joissa selviteltäisiin haavan etiologiaa, lähinnä säärihaavojen kohdalla siis sitä, onko kyseessä laskimo- vai valtimoperäinen säärihaava vai kenties sekahaava. Vanhukset ovat saattaneet kotihoidon/kotisairaanhoidon tuen turvin sinnitellä jo vuosia kotonaan haavojensa kanssa. Haavanhoitopaineet ja puutteelliset resurssit (aika, osaamisen taso, välineet, haavahoitotuotteet, aseptiset taidot ym.) hoitaa haavoja tehokkaasti kohdistuvat kenttäväkeen, jotka tuskailevat huonosti paranevien haavojen kanssa ja kokevat "olevansa huonoja hoitajia", kun haavaa ei saada paranemaan. Hoitajat kyllä ohjaavat potilaan terveyskeskuslääkärin vo:lle, jos tarve vaatii, mutta usein tuloksena on se, että lääkäri tekee silmämääräisen arvion haavasta, määrää tarvittavat labrat ja niiden perusteella ehkä ab-kuurin ja voi ohjeistaa paikallishoidossa-siinä se!! Edes ABI -mittaus ei ole aina itsestäänselvyys, puhumattakaan siitä, että ohjattaisiin erikoissairaanhoidon konsultaatioon. Laitoshoitoon päästessään vanhukset tulevat haavojensa kanssa usein ilman selvää haavadiagnoosia ja taas hoitajat pähkäilevät, miten haavaa tulisi hoitaa. Haavahoitojen puutteellinen kirjaaminen tekee lähes mahdottomaksi selvittää haavahoidon historiaa; tiedossa on vain se, miten haavaa on viimeksi hoidettu. Jos lääkäriltä kysyy haavadiagnoosia, niin vastaus määritellään taas silmämääräisesti. ABI -mittaukseen en ole koskaan vanhusten laitoshoidossa työskennellessäni vielä 26 vuoden aikana törmännyt jne. Mietin vaan, että suuret ovat haavanhoitopaineet meillä hoitajilla.... Laskimo- ja valtimohaavojen vertailu -taulukko toimii hyvänä suunnanantajana tilanteessa, jossa hoitopolkua tukkii vuori ja käypä hoito -suositukset ovat vain haavekuvaa...(ups...olinko jo liian jyrkkä...)
Toinen kompastuskivi on ollut turvotuksen hoito ja tukisidosten käyttö. Edelleen törmää liian usein siihen, että turvotuksen hoitoon ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota eikä kompressiohoidon todellista merkitystä ole ymmärretty. Tarkasteltaessa huolellisesti potilaan taustatietoja, voidaan päätellä mahdollisia riskitekijöitä potilaan kohdalla esim. diabeetikolla jalkojen haavojen riskit, vuodepotilaalla painehaavojen riskit yms. Tällöin tulee jo hoitosuunnitelmaan huomioida tehostetusti, miten me hoitotyössä huomioimme ko riskit. Ennaltaehkäisy on kaiken a ja o. Jotta emme päätyisi hoitamaan niitä hankalahoitoisia laskimoperäisiä säärihaavoja, tulee puuttua tehokkaasti turvotuksen hoitoon. Kompressiohoito on turvotuksen hoidon ja ennaltaehkäisyn tärkein hoitomuoto. Tukisidoksen valinta tulee osata tehdä oikein ja sidonta tulee tehdä oikeaoppisesti niin, että paine on suurin nilkan kohdalla ja vähenee asteittain polvea kohti mentäessä.
Haasteita siis riittää:
-yrittää pumpata lääkäriltä jatkossa haavojen kohdalla selkeä haavadiagnoosi, jolloin me hoitajat osaamme tehokkaammin suunnitella ko haavan kokonaishoitoa.
-Kirjata haavaa ja sen hoitoa koskevat asiat niin, että potilastietojärjestelmästä löytyy selkeästi kirjattu tieto haavahoidon historiasta.
-Koska laskimoperäiset säärihaavat ovat vanhuksilla niin yleisiä, niin tärkeää olisi saada hoitohenkilökunta ymmärtämään haavan etiologia ja hoidon kulmakivet. Turvotuksen hoito ja kompressiohoito ovat haasteita, mutta voitettavissa olevia haasteita :)
Lähiopetuspäivän saldona poiki se, että pidän ensi maanantaina kahdelle osastolle osastotunti -tyyppisesti ohjaustunnin laskimoperäisten säärihaavojen hoidon kulmakivistä keskittyen varsinkin haavojen ennaltaehkäisyyn eli turvotuksen hoitoon ja kompressiohoitoon. Ja tärkeimpänä asiana on, että opettelemme aivan konkreettisesti laittamaan tukisidokset oikeaoppisesti toinen toisillemme...ajatuksia herää taas aivan varmasti :)
perjantai 11. huhtikuuta 2014
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
Retrospektiivistä haavan paranemisen tarkastelua Vol.3
Haavahoidon kolmas viikko...
3 viikon kuluttua paikallishoidon aloittamisesta haavojen koko on selkeästi pienentynyt; pienimmät haavat ovat jo umpeutuneet ja suurinkin haava on läpimitaltaan enää noin 1cm. Haavapohja ja haavan reunat ovat pysyneet siistinä. Haavan paikallishoidon ohella haavan tukihoitoina on mennyt koko ajan 2 pulloa Cubitan ravintolisää päivässä sekä luonnollisestikin tukisidokset on laitettu tunnollisesti ja huolellisesti joka aamu jalkoihin ennen potilaan ylös nousemista. Haavojen paraneminen on siis edennyt vielä normaalisti kontraktio (haavan kuroutuminen) -vaiheen kautta kohti epitelisaatiota :)
Potilaani on jo vuosia kärsinyt obesiteetista. Mielenkiintoista on ollut se, että paino ei putoa terveellisellä laitosruuallakaan. Herkkuja potilas ei syö. Hän ei kykene itse hankkimaan mitään ylimääräistä syötävää itselleen; ainoa energiamäärä on se, mitä me hänelle annamme. Samalla osastolla on myös hänen sisarensa, joka syö täysin samaa ruokaa, saman verran ja on lähes alipainoinen...eli onko ihminen aina sitä, mitä hän syö?
Cubitan ravintolisän aloitus haavahoidon tukena, aiheuttikin osastolla työntekijöissä keskustelua siitä, lihooko potilas nyt vain lisää ravintolisän vuoksi ja mitä siitä sitten seuraa... Mutta muistakaamme siis se, että ylilihavallakin ihmisellä voi olla aliravitsemustila ja se, että ravitsemustila on keskeinen haavojen paranemiseen vaikuttava tekijä. Monisairailla geriatrisilla haavapotilailla päivittäisen ravinnon energiamäärä pitäisi kasvattaa 35-40 kcal/kg eli kun potilas painaa 126kg, energiamäärän tulisi olla vähintään 4410kcal ja jopa 5040 kcal ja laitosruuan lounaan ja päivällisen energiamäärä asukkaan annoskoossa on laskettu olevan n. 1500kcal/ateria... Niinpä...
Kiihtynyt aineenvaihdunta haava-alueella uusia veri- ja imusuonia muodostettaessa tarvitsee siis energiaa, mutta haavan paraneminen tarvitsee myös vitamiineja, hivenaineita ja proteiineja.. Keskitetty ruuanjakelu laitoksessa toimii niin, että ruoka valmistetaan edellisenä päivänä, jäähdytetään nopeasti ja toimitetaan kylmänä uudelleen lämmitettäväksi osastolle telakoitavassa tarjoiluvaunussa....mietin vaan, että miten paljon sellaisessa ruuassa on vielä vitamiineja jäljellä... Eli Cubitan myös ylipainoiselle potilaalle haavahoidon tueksi suotakoon :)
4 viikon kuluttua paikallishoidon aloittamisesta myös viimeinen avoinna ollut haava on umpeutunut, niin että haava-alueen päällä on rupi. On saavutettu maturaatiovaihe eli haavan paranemisen muokkausvaihe. Paikallishoito (Sorbact -gel) lopetetaan ja rupialue rasvataan hoitavalla Bepanthen -voiteella. Tukisidokset laitetaan edelleen jalkoihin aamuisin ennen potilaan ylösnousua. Cubitan annosta voidaan tässä vaiheessa vähentää niin, että sitä menee enää 1 pullo/päivä. Haavan maturaatiovaihe alkaa 2-3 viikon kuluttua haavan syntymisestä ja se kestää vuoden tai pidempäänkin. Haavan maksimi vetolujuus saavutetaan vasta 3 kuukauden kuluttua.
Tässä haavahoidon seurantajaksossa haava parani normaalisti. Tilanne, jota olen kuvaillut, on toistunut potilaalle jo useasti; kun olemme saaneet haavat umpeutumaan, niin kuukauden, parin kuluttua on taas ilmestynyt uusi haava. Haavat luokitellaan yleisesti akuuteiksi tai kroonisiksi. Krooniseksi haava luokitellaan yleensä, kun se on ollut avoimena noin 4 viikkoa. Aikamääritys on kuitenkin melko suhteellista, sillä akuutinkin haavan paraneminen kestää toisinaan hyvinkin 4 viikkoa. Selkeämpää on määritellä krooniseksi haavaksi sellainen haava, jonka ilmaantumiseen tai huonoon paranemiseen liittyy jonkin mahdollisesti ulkoisen, toistuvan mekaanisen tekijän lisäksi jokin elimistön sisäinen sairaustekijä, esimerkiksi tässä tapauksessa alaraajojen verenkiertosairaus. Krooniselle haavalle on myös tyypillistä, että sen paranemisaikaa on vaikea arvioida ja että haava voi uusiutua herkästi samaan paikkaan...Niinpä niin...sen olemme totisesti tämän potilaan kohdalla huomanneet...Haavahoito ei siis todellakaan lopu tässä tapauksessa siihen, että olemme saaneet haavat umpeutumaan. Tällaisen potilaan kohdalla on ensiarvoisen tärkeää haavahoidon historian valoittamana edelleen aktiivisesti ehkäistä uusien haavojen syntymistä, ihon kunnon päivittäinen ja huolellinen seuranta sekä aktiivinen puuttuminen syntyneeseen ihorikkoon :)
Mutta vain tekemällä oppii :)
3 viikon kuluttua paikallishoidon aloittamisesta haavojen koko on selkeästi pienentynyt; pienimmät haavat ovat jo umpeutuneet ja suurinkin haava on läpimitaltaan enää noin 1cm. Haavapohja ja haavan reunat ovat pysyneet siistinä. Haavan paikallishoidon ohella haavan tukihoitoina on mennyt koko ajan 2 pulloa Cubitan ravintolisää päivässä sekä luonnollisestikin tukisidokset on laitettu tunnollisesti ja huolellisesti joka aamu jalkoihin ennen potilaan ylös nousemista. Haavojen paraneminen on siis edennyt vielä normaalisti kontraktio (haavan kuroutuminen) -vaiheen kautta kohti epitelisaatiota :)
Potilaani on jo vuosia kärsinyt obesiteetista. Mielenkiintoista on ollut se, että paino ei putoa terveellisellä laitosruuallakaan. Herkkuja potilas ei syö. Hän ei kykene itse hankkimaan mitään ylimääräistä syötävää itselleen; ainoa energiamäärä on se, mitä me hänelle annamme. Samalla osastolla on myös hänen sisarensa, joka syö täysin samaa ruokaa, saman verran ja on lähes alipainoinen...eli onko ihminen aina sitä, mitä hän syö?
Cubitan ravintolisän aloitus haavahoidon tukena, aiheuttikin osastolla työntekijöissä keskustelua siitä, lihooko potilas nyt vain lisää ravintolisän vuoksi ja mitä siitä sitten seuraa... Mutta muistakaamme siis se, että ylilihavallakin ihmisellä voi olla aliravitsemustila ja se, että ravitsemustila on keskeinen haavojen paranemiseen vaikuttava tekijä. Monisairailla geriatrisilla haavapotilailla päivittäisen ravinnon energiamäärä pitäisi kasvattaa 35-40 kcal/kg eli kun potilas painaa 126kg, energiamäärän tulisi olla vähintään 4410kcal ja jopa 5040 kcal ja laitosruuan lounaan ja päivällisen energiamäärä asukkaan annoskoossa on laskettu olevan n. 1500kcal/ateria... Niinpä...
Kiihtynyt aineenvaihdunta haava-alueella uusia veri- ja imusuonia muodostettaessa tarvitsee siis energiaa, mutta haavan paraneminen tarvitsee myös vitamiineja, hivenaineita ja proteiineja.. Keskitetty ruuanjakelu laitoksessa toimii niin, että ruoka valmistetaan edellisenä päivänä, jäähdytetään nopeasti ja toimitetaan kylmänä uudelleen lämmitettäväksi osastolle telakoitavassa tarjoiluvaunussa....mietin vaan, että miten paljon sellaisessa ruuassa on vielä vitamiineja jäljellä... Eli Cubitan myös ylipainoiselle potilaalle haavahoidon tueksi suotakoon :)
4 viikon kuluttua paikallishoidon aloittamisesta myös viimeinen avoinna ollut haava on umpeutunut, niin että haava-alueen päällä on rupi. On saavutettu maturaatiovaihe eli haavan paranemisen muokkausvaihe. Paikallishoito (Sorbact -gel) lopetetaan ja rupialue rasvataan hoitavalla Bepanthen -voiteella. Tukisidokset laitetaan edelleen jalkoihin aamuisin ennen potilaan ylösnousua. Cubitan annosta voidaan tässä vaiheessa vähentää niin, että sitä menee enää 1 pullo/päivä. Haavan maturaatiovaihe alkaa 2-3 viikon kuluttua haavan syntymisestä ja se kestää vuoden tai pidempäänkin. Haavan maksimi vetolujuus saavutetaan vasta 3 kuukauden kuluttua.
Tässä haavahoidon seurantajaksossa haava parani normaalisti. Tilanne, jota olen kuvaillut, on toistunut potilaalle jo useasti; kun olemme saaneet haavat umpeutumaan, niin kuukauden, parin kuluttua on taas ilmestynyt uusi haava. Haavat luokitellaan yleisesti akuuteiksi tai kroonisiksi. Krooniseksi haava luokitellaan yleensä, kun se on ollut avoimena noin 4 viikkoa. Aikamääritys on kuitenkin melko suhteellista, sillä akuutinkin haavan paraneminen kestää toisinaan hyvinkin 4 viikkoa. Selkeämpää on määritellä krooniseksi haavaksi sellainen haava, jonka ilmaantumiseen tai huonoon paranemiseen liittyy jonkin mahdollisesti ulkoisen, toistuvan mekaanisen tekijän lisäksi jokin elimistön sisäinen sairaustekijä, esimerkiksi tässä tapauksessa alaraajojen verenkiertosairaus. Krooniselle haavalle on myös tyypillistä, että sen paranemisaikaa on vaikea arvioida ja että haava voi uusiutua herkästi samaan paikkaan...Niinpä niin...sen olemme totisesti tämän potilaan kohdalla huomanneet...Haavahoito ei siis todellakaan lopu tässä tapauksessa siihen, että olemme saaneet haavat umpeutumaan. Tällaisen potilaan kohdalla on ensiarvoisen tärkeää haavahoidon historian valoittamana edelleen aktiivisesti ehkäistä uusien haavojen syntymistä, ihon kunnon päivittäinen ja huolellinen seuranta sekä aktiivinen puuttuminen syntyneeseen ihorikkoon :)
Mutta vain tekemällä oppii :)
torstai 20. maaliskuuta 2014
Retrospektiivistä haavan paranemisen tarkastelua Vol.2
Haavahoidon toinen viikko...
Viikon kuluttua paikallishoidon aloittamisesta haava näyttää selkeästi "rauhallisemmalta"; inflammaatio -vaihe on ohitettu. Jos haavan paraneminen edistyy normaalisti, seuraava vaihe on proliferaatio eli fibroplasia eli korjausvaihe. Potilaan haavat ovat parantuneet odotusten mukaisesti ja voimme todeta korjausvaiheen kaynnistyneen;proliferaation alkaneen..
Potilaan haavat ovat nyt kauniin punaisia, haavapohjat siistit ja haavojen verekkyys normaali. Lisäksi eritys haavoista on vähentynyt. Haavaturvotusta ei enää juurikaan ole, haavojen reunat ovat siistit; ei punoitusta eikä maseraatiota. Se, että haavan reunat ovat siistit, on oleellista re-epitelisaation etenemiselle eli sille, että epiteelisolut peittävät haava-alueen. Tämä tapahtuma lähtee etenemään haavan reunoilta ja alkaa jo noin 1-2 vrk:n kuluttua haavan syntymisestä. Usein tulee katsoneeksi liikaa vain itse haavaa eikä huomioikkaan riittävän nopeasti mahdolliset haavan reunoilla tapahtuneet epäsuotuisat muutokset, kuten esim. maseroitumista, joka siis heikentää normaalia haavan re-epitelisaation etenemistä..
Haavan paranemisen kannalta oleellista on riittävä hapen ja ravinnon saanti, koska solujen aktiivisuuden vuoksi aineenvaihdunta on kiihtynyt. Riittävää hapen ja ravinnon saantia varten tarvitaan uusia verisuonia ja niiden muodostamista kutsutaan angiogeneesiksi. Jo muutaman päivän kuluttua vamman syntymisestä koko haava-alueella on olemassa mikrovaskulaarinen verkko. Verisuoniston lisäksi haava-alueelle tarvitaan myös uusia imusuonia (lymfangiogeneesi). Imusuonet huolehtivat haavaturvotuksen vähentämisestä kuljettamalla kudoksiin tihkunutta proteiinipitoista nestettä takaisin verenkiertoon. Em. asian voi todeta tapahtuneen, koska potilaan haavaturvo-
tus on hävinnyt.
Haavojen koko halkaisijaltaan on pysynyt aikalailla ennallaan, mutta uutta kudosta, granulaatiokudosta, voidaan kuitenkin jo havaita haavoilla, koska haavojen pohjat ovat hieman "muhkuraiset" ja haavojen pohja on hieman noussut. Granulaatiokudosta alkaa normaalisti muodostua noin 3-5 vrk:n kuluttua vamman syntymisestä. Eli hyvältä näyttää :) Uusia ihorikkoja ei onneksi ole potilaalle ilmaantunut, eikä potilaalla ole kipuja tai yleisoireita (jotka voisivat viitata mahdolliseen haavainfektioon).
Sovitaan, että paikallishoito jatkuu samana ja haavojen hoitovälikin pysyy vielä samana. Toivottavasti tilanne jatkuu näin hyvänä, sillä potilaalla on aiemmin käynyt niin, että haavat näyttävät parantuvan, mutta sitten tilanne yhtäkkiä huononeekin. Tukisidosten laittaminen puhuttaa myös työyhteisössä. Monet kokevat, että eivät omaa riittäviä sidosteknisiä taitoja. Keskustelimmekin siitä, että kutsuisimme "sidostekniikkaan vihkiytyneen" fysioterapeutin meille opettamaan sidosteniikkaa osastotunti -tyyppisesti...hyvä ajatus:)
Viikon kuluttua paikallishoidon aloittamisesta haava näyttää selkeästi "rauhallisemmalta"; inflammaatio -vaihe on ohitettu. Jos haavan paraneminen edistyy normaalisti, seuraava vaihe on proliferaatio eli fibroplasia eli korjausvaihe. Potilaan haavat ovat parantuneet odotusten mukaisesti ja voimme todeta korjausvaiheen kaynnistyneen;proliferaation alkaneen..
Potilaan haavat ovat nyt kauniin punaisia, haavapohjat siistit ja haavojen verekkyys normaali. Lisäksi eritys haavoista on vähentynyt. Haavaturvotusta ei enää juurikaan ole, haavojen reunat ovat siistit; ei punoitusta eikä maseraatiota. Se, että haavan reunat ovat siistit, on oleellista re-epitelisaation etenemiselle eli sille, että epiteelisolut peittävät haava-alueen. Tämä tapahtuma lähtee etenemään haavan reunoilta ja alkaa jo noin 1-2 vrk:n kuluttua haavan syntymisestä. Usein tulee katsoneeksi liikaa vain itse haavaa eikä huomioikkaan riittävän nopeasti mahdolliset haavan reunoilla tapahtuneet epäsuotuisat muutokset, kuten esim. maseroitumista, joka siis heikentää normaalia haavan re-epitelisaation etenemistä..
Haavan paranemisen kannalta oleellista on riittävä hapen ja ravinnon saanti, koska solujen aktiivisuuden vuoksi aineenvaihdunta on kiihtynyt. Riittävää hapen ja ravinnon saantia varten tarvitaan uusia verisuonia ja niiden muodostamista kutsutaan angiogeneesiksi. Jo muutaman päivän kuluttua vamman syntymisestä koko haava-alueella on olemassa mikrovaskulaarinen verkko. Verisuoniston lisäksi haava-alueelle tarvitaan myös uusia imusuonia (lymfangiogeneesi). Imusuonet huolehtivat haavaturvotuksen vähentämisestä kuljettamalla kudoksiin tihkunutta proteiinipitoista nestettä takaisin verenkiertoon. Em. asian voi todeta tapahtuneen, koska potilaan haavaturvo-
tus on hävinnyt.
Haavojen koko halkaisijaltaan on pysynyt aikalailla ennallaan, mutta uutta kudosta, granulaatiokudosta, voidaan kuitenkin jo havaita haavoilla, koska haavojen pohjat ovat hieman "muhkuraiset" ja haavojen pohja on hieman noussut. Granulaatiokudosta alkaa normaalisti muodostua noin 3-5 vrk:n kuluttua vamman syntymisestä. Eli hyvältä näyttää :) Uusia ihorikkoja ei onneksi ole potilaalle ilmaantunut, eikä potilaalla ole kipuja tai yleisoireita (jotka voisivat viitata mahdolliseen haavainfektioon).
Sovitaan, että paikallishoito jatkuu samana ja haavojen hoitovälikin pysyy vielä samana. Toivottavasti tilanne jatkuu näin hyvänä, sillä potilaalla on aiemmin käynyt niin, että haavat näyttävät parantuvan, mutta sitten tilanne yhtäkkiä huononeekin. Tukisidosten laittaminen puhuttaa myös työyhteisössä. Monet kokevat, että eivät omaa riittäviä sidosteknisiä taitoja. Keskustelimmekin siitä, että kutsuisimme "sidostekniikkaan vihkiytyneen" fysioterapeutin meille opettamaan sidosteniikkaa osastotunti -tyyppisesti...hyvä ajatus:)
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Retrospektiivista haavan tarkastelua ja haavan paranemisen arviointia
Olen siis tehnyt "tutkimustyötä" laskimoperäisestä säärihaavasta selvittämällä taustatietoja ja haavahoidon historiaa sellaiselta potilaalta, jolla on vankka säärihaavahistoria. Tämä selvitystyöni on herättänyt paljon ajatuksia haavahoidon kokonaisuudesta ja selkeyttänyt ajatuksiani siitä, miten oleellista on aina ennen haavahoidon suunnittelua ja sen toteutuksen aloittamista selvittää potilaan taustatiedot, haavan etiologia, haavahoidonhistoria ja miten tärkeää on järjestelmällinen, yhdenmukainen rakenteellinen kirjaaminen, mutta varsinkin miten tärkeää on haavan paranemisen arvioiminen ja sen yhdenmukainen dokumentointi.
Iho-ongelmien toteaminen ja haavahoidon ensimmäinen viikko...:
Potilaani oli saanut jo jonkin aikaa nauttia tilanteesta, että säärten ihoalueet olivat ehjät pitkästä aikaa ja me kaikki iloitsimme tilanteesta.. Tammikuun puolivälissä kuitenkin taas klassisesti oikeassa sääressä havaittiin rakkuloita, jotka olivat aiheutuneet ilmeisesti potilaalle laitetuista tukisidoksista, jotka olivat "valuneet" sääressä ja painaneet/hanganneet iholle 3 noin 2cm halkaisijaltaan olevaa nesterakkulaa. Potilaalle on aiemminkin kehittynyt vastaavanlaisista pienistäkin ihorikoista isoja, hankalasti hoidettavia säärihaavoja, joten nyt tähän tilanteeseen piti reagoida nopeasti ja tehostetusti.
Lähtötilanteessa kartoitettiin ihon kuntoa kokonaisuudessaan sekä arvioitiin turvotusta, kipua ja ihon tuntoa. Suunnitelmaksi muotoutui suojata rakkula-alueet polyuretaanivaahtosidoksella ja seurata ihorikkoaluetta päivittäin. Lisäksi aloitettiin ihon paranemisen tueksi 2 ploa/pvä Cubitan ravintolisä ja tarkistettiin sidosteknisiä asioita. Tässä vaiheessa iho-ongelman syvyyttä ei kyetty arvioimaan.
4 päivää myöhemmin havaittiin, että nesterakkulat olivat puhjenneet. Tällöin arvioitiin haavojen tilanne uudelleen ja suunniteltiin haavojen paikallishoito. Kuolleen ihokerroksen poistamisen jälkeen saatiin esille haavapohjaltaan kauniin punaiset haavat, joiden syvyys oli noin 1mm ja halkaisija 1-3cm, haavojen reunat siistit, ei eritystä, ei katetta, ei hajua. Potilaan haavahistoriaan nojaten aloitettiin "tehostetumpi" paikallishoito: haavan puhdistus Prontosanilla, haavan reunojen suojaus Bepanthenilla, haavalle hydrofibersidos (Sorbact gel, jotta haava pysyy kosteana), päälle haavatyyny ja kiinnitys Danamullella (itsekiinnittyvä sidosrulla). Haavateippejä tms ei käytetä, koska potilaan iho rikkoutuu niistä aina nopeasti. Haavat hoidetaan joka 2. päivä ja yksityiskohtainen ohjeistus laaditaan haavakärryissä mukana kuljetettavaksi.
Muutaman päivän kuluttua haavoissa havaittiin inflammaatiovaihe; haavan reunat punoittivat hieman, sekä iho tuntui lämpimämmältä, lievää haavaturvotustakin oli havaittavissa. Yleisoireita ei ollut, eikä kipua, eikä hajua. Haavoissa oli nyt kuitenkin jonkin verran kellertävän väristä paksuhkoa eritettä (fibriinikate, keltainen haava). Kate irtosi hyvin puhdistamalla Prontosanilla vanutikkua apuna käyttäen. Paikallishoito jatkuu ja haavan seurantaa suoritetaan joka toinen päivä. Suunnitelmana oli, että samalla paikallishoidolla jatketaan vähintään 2 viikkoa. Jos haavoissa ei ole sinä aikana tapahtunut muutosta parempaan suuntaan, niin mietitään mahdollista paikallishoidon vaihtamista.
Haavahoidon jatkuvuuden turvaaminen tuntui haasteelliselta. Haavan paikallishoito kyllä sujui hyvin, kun olin laatinut yksityiskohtaiset haavahoito-ohjeet potilaalle ja ohjeet kulkivat mukana haavahoitokärryssä. Sen sijaan ongelmaksi muotoutui, miten muistetaan päivittää kalenteriin haavahoitopäivät, jotta haavat todella tulevat hoidettua joka toinen päivä. Työyksikössäni haavoja hoitavat kaikki:lähihoitajat ja sairaanhoitajat. Hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi sovimme, että kyseisenä päivänä haavan hoitanut työntekijä huolehtii merkinnän tekemisestä kalenteriin seuraavan haavahoitopäivän osalta. Näin taas saatiin homma sujumaan....
Ja haavan paranemisen seuranta jatkuu...:)
Iho-ongelmien toteaminen ja haavahoidon ensimmäinen viikko...:
Potilaani oli saanut jo jonkin aikaa nauttia tilanteesta, että säärten ihoalueet olivat ehjät pitkästä aikaa ja me kaikki iloitsimme tilanteesta.. Tammikuun puolivälissä kuitenkin taas klassisesti oikeassa sääressä havaittiin rakkuloita, jotka olivat aiheutuneet ilmeisesti potilaalle laitetuista tukisidoksista, jotka olivat "valuneet" sääressä ja painaneet/hanganneet iholle 3 noin 2cm halkaisijaltaan olevaa nesterakkulaa. Potilaalle on aiemminkin kehittynyt vastaavanlaisista pienistäkin ihorikoista isoja, hankalasti hoidettavia säärihaavoja, joten nyt tähän tilanteeseen piti reagoida nopeasti ja tehostetusti.
Lähtötilanteessa kartoitettiin ihon kuntoa kokonaisuudessaan sekä arvioitiin turvotusta, kipua ja ihon tuntoa. Suunnitelmaksi muotoutui suojata rakkula-alueet polyuretaanivaahtosidoksella ja seurata ihorikkoaluetta päivittäin. Lisäksi aloitettiin ihon paranemisen tueksi 2 ploa/pvä Cubitan ravintolisä ja tarkistettiin sidosteknisiä asioita. Tässä vaiheessa iho-ongelman syvyyttä ei kyetty arvioimaan.
4 päivää myöhemmin havaittiin, että nesterakkulat olivat puhjenneet. Tällöin arvioitiin haavojen tilanne uudelleen ja suunniteltiin haavojen paikallishoito. Kuolleen ihokerroksen poistamisen jälkeen saatiin esille haavapohjaltaan kauniin punaiset haavat, joiden syvyys oli noin 1mm ja halkaisija 1-3cm, haavojen reunat siistit, ei eritystä, ei katetta, ei hajua. Potilaan haavahistoriaan nojaten aloitettiin "tehostetumpi" paikallishoito: haavan puhdistus Prontosanilla, haavan reunojen suojaus Bepanthenilla, haavalle hydrofibersidos (Sorbact gel, jotta haava pysyy kosteana), päälle haavatyyny ja kiinnitys Danamullella (itsekiinnittyvä sidosrulla). Haavateippejä tms ei käytetä, koska potilaan iho rikkoutuu niistä aina nopeasti. Haavat hoidetaan joka 2. päivä ja yksityiskohtainen ohjeistus laaditaan haavakärryissä mukana kuljetettavaksi.
Muutaman päivän kuluttua haavoissa havaittiin inflammaatiovaihe; haavan reunat punoittivat hieman, sekä iho tuntui lämpimämmältä, lievää haavaturvotustakin oli havaittavissa. Yleisoireita ei ollut, eikä kipua, eikä hajua. Haavoissa oli nyt kuitenkin jonkin verran kellertävän väristä paksuhkoa eritettä (fibriinikate, keltainen haava). Kate irtosi hyvin puhdistamalla Prontosanilla vanutikkua apuna käyttäen. Paikallishoito jatkuu ja haavan seurantaa suoritetaan joka toinen päivä. Suunnitelmana oli, että samalla paikallishoidolla jatketaan vähintään 2 viikkoa. Jos haavoissa ei ole sinä aikana tapahtunut muutosta parempaan suuntaan, niin mietitään mahdollista paikallishoidon vaihtamista.
Haavahoidon jatkuvuuden turvaaminen tuntui haasteelliselta. Haavan paikallishoito kyllä sujui hyvin, kun olin laatinut yksityiskohtaiset haavahoito-ohjeet potilaalle ja ohjeet kulkivat mukana haavahoitokärryssä. Sen sijaan ongelmaksi muotoutui, miten muistetaan päivittää kalenteriin haavahoitopäivät, jotta haavat todella tulevat hoidettua joka toinen päivä. Työyksikössäni haavoja hoitavat kaikki:lähihoitajat ja sairaanhoitajat. Hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi sovimme, että kyseisenä päivänä haavan hoitanut työntekijä huolehtii merkinnän tekemisestä kalenteriin seuraavan haavahoitopäivän osalta. Näin taas saatiin homma sujumaan....
Ja haavan paranemisen seuranta jatkuu...:)
torstai 27. helmikuuta 2014
Pää täynnä laskimoperäistä säärihaavaa...:)
Otsikko kiteyttääkin viimeaikojen tunnelmat...No, olo ei ole koko aikaa epätoivoinen, vaan ennemminkin olen miettinyt, että miten mielenkiintoista haavahoito onkaan ja miten paljon on opittavaa:) Ilokseni olen jopa havainnut paljon oppineeni tässä opinnäytetyön teon ohessa..
Toisaalta pukkaa hikeä pintaan, että saa kaikki oleelliset asiat kirjalliseen muotoon, mutta toisaalta kun pääsee lähelle asioiden ytimiä, niin ei malttaisi millään lopettaa :) Silloinkin, kun ei ole koneen äärellä pohtimassa asioiden kirjalliseen muotoon saattamista, niin aivot ovat laskimoperäisessä haavassa ja yleensä haavahoidoissa..ruokaa laittaessa saattaa pohtia, että miten esim. suositukset ja hoitokäytäntö eivät kohtaa esim. selvitettäessä onko säärihaava laskimo -vai valtimoperäinen...silmämääräinen arvio kattaa usein diagnostiikan teon...ABI -mittaukset eivät ole laitospotilailla arkipäivää:( Tämä taas asettaa lisä -haasteita hoitohenkilökunnalle haavahoidon suunnittelussa ja toteutuksessa...
Selvittäessäni oman esimerkkipotilaani haavahoidon historiaa, totesin että "voi hyvää päivää"... Haavan paikallishoitoja on vaihdettu viikon aikana jopa 3 kertaa (ei onneksi meillä hoidossa ollessaan ;) ), perusteluja haavahoidon vaihtamiselle ei löydy, antibioottihoitoja on aloitettu ilman, että haavasta on otettu bakteeriviljelynäytettä ja niitä on aloitettu perusteilla vti sekä "MAHDOLLINEN" haavainfektio....antibioottikuureja on parin kuukauden sisällä niin monta ettei laskuissa pysy mukana, joten onko siis ihme, että lopputulokseksi saatiin potilaalle kaveriksi moniresistentti bakteeri..:(
Kyllä, kyllä paljon on siis vielä kehitettävää ja paljon pitää oppia pienen sairaanhoitajankin vielä kyseenalaistamaan, jottei sorru itsekin toteuttamaan vääriä rutiinejä vanhan opin mukaan... Omalla osastollakin on korjattavaa..yksi iso häpeäpilkku on haavahoidon kirjaamisen taso. Oikein tosissaan nolottaa, miten puutteellisesti sitä on tehnyt omalta osaltaankin. Tänään aloitinkin osastomme haavapotilailla ns. HAAVA -lehden käyttämisen ja täyttämisen potilastietojärjestelmässä. Se muotoutuu tässä aikaa myöten vanhustyön tarpeita palvelevaksi. Tarkoituksena on "tässä syssymmällä" kokoontua yhdessä kaikkien oman seudun vanhainkotien haavavastaavien kanssa luomaan yhdessä sovitut kirjaamiskäytännöt haavahoidoissa. Sitä odotellessa :)
Tällä mennään tällä kertaa :)
Toisaalta pukkaa hikeä pintaan, että saa kaikki oleelliset asiat kirjalliseen muotoon, mutta toisaalta kun pääsee lähelle asioiden ytimiä, niin ei malttaisi millään lopettaa :) Silloinkin, kun ei ole koneen äärellä pohtimassa asioiden kirjalliseen muotoon saattamista, niin aivot ovat laskimoperäisessä haavassa ja yleensä haavahoidoissa..ruokaa laittaessa saattaa pohtia, että miten esim. suositukset ja hoitokäytäntö eivät kohtaa esim. selvitettäessä onko säärihaava laskimo -vai valtimoperäinen...silmämääräinen arvio kattaa usein diagnostiikan teon...ABI -mittaukset eivät ole laitospotilailla arkipäivää:( Tämä taas asettaa lisä -haasteita hoitohenkilökunnalle haavahoidon suunnittelussa ja toteutuksessa...
Selvittäessäni oman esimerkkipotilaani haavahoidon historiaa, totesin että "voi hyvää päivää"... Haavan paikallishoitoja on vaihdettu viikon aikana jopa 3 kertaa (ei onneksi meillä hoidossa ollessaan ;) ), perusteluja haavahoidon vaihtamiselle ei löydy, antibioottihoitoja on aloitettu ilman, että haavasta on otettu bakteeriviljelynäytettä ja niitä on aloitettu perusteilla vti sekä "MAHDOLLINEN" haavainfektio....antibioottikuureja on parin kuukauden sisällä niin monta ettei laskuissa pysy mukana, joten onko siis ihme, että lopputulokseksi saatiin potilaalle kaveriksi moniresistentti bakteeri..:(
Kyllä, kyllä paljon on siis vielä kehitettävää ja paljon pitää oppia pienen sairaanhoitajankin vielä kyseenalaistamaan, jottei sorru itsekin toteuttamaan vääriä rutiinejä vanhan opin mukaan... Omalla osastollakin on korjattavaa..yksi iso häpeäpilkku on haavahoidon kirjaamisen taso. Oikein tosissaan nolottaa, miten puutteellisesti sitä on tehnyt omalta osaltaankin. Tänään aloitinkin osastomme haavapotilailla ns. HAAVA -lehden käyttämisen ja täyttämisen potilastietojärjestelmässä. Se muotoutuu tässä aikaa myöten vanhustyön tarpeita palvelevaksi. Tarkoituksena on "tässä syssymmällä" kokoontua yhdessä kaikkien oman seudun vanhainkotien haavavastaavien kanssa luomaan yhdessä sovitut kirjaamiskäytännöt haavahoidoissa. Sitä odotellessa :)
Tällä mennään tällä kertaa :)
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
Ajatuksia laskimoperäisestä säärihaavasta ja esimerkkipotilaan valinnasta
Tähän ensimmäiseen tehtävääni valitsin siis aiheeksi laskimoperäisen säärihaavan. Nämä haavat ovat varsin työllistäviä monella tapaa ja varsin yleisiä (eivätkä vain vanhusväestön ongelma).
Potilas -esimerkkini on varsin tyypillinen säärihaavapotilas ja hänellä on vankka säärihaava -historia. Tällä hetkellä potilaalla ei kuitenkaan ole haavaa!!! Mutta se tie, miten tähän hoitotulokseen on päästy, on niin mielenkiintoinen, että päädyin kuitenkin käyttämään juuri tätä potilasta esimerkkinä laskimoperäiseen säärihaavaan syventyessäni.
Lähtökohtahan on ollut se, että potilaan siirtyessä meille hoitoon, hänellä oli erittäin pahat laskimoperäisiksi säärihaavoiksi luokitellut haavat molemmissa jaloissaan säärten alaosassa. Haavat olivat olleet potilaalla jo vuosia hänen vielä ollessaan kotona. Potilaan yleistilan heikentyminen vei hänet laitoshoitoon ja sieltä potilas siirtyi pysyvästi hoitoon meidän yksikköömme. Edellinen hoitopaikka oli luokitellut potilaan haavat parantumattomiksi ja lisäksi haavoissa oli todettu bakteeriviljely -näytteen oton myötä kasvavan Res -gns -bakteeri... Mutta niinpä vain saimme potilaan haavat kiinni :) Uusien haavojen syntymisen estäminen sen sijaan on ollut todellinen haaste, eikä kompastuskiviltäkään ole vältytty... Joten aihe sinällään on varsin mielenkiintoinen :)
Tästä se sitten lähtee :)
Potilas -esimerkkini on varsin tyypillinen säärihaavapotilas ja hänellä on vankka säärihaava -historia. Tällä hetkellä potilaalla ei kuitenkaan ole haavaa!!! Mutta se tie, miten tähän hoitotulokseen on päästy, on niin mielenkiintoinen, että päädyin kuitenkin käyttämään juuri tätä potilasta esimerkkinä laskimoperäiseen säärihaavaan syventyessäni.
Lähtökohtahan on ollut se, että potilaan siirtyessä meille hoitoon, hänellä oli erittäin pahat laskimoperäisiksi säärihaavoiksi luokitellut haavat molemmissa jaloissaan säärten alaosassa. Haavat olivat olleet potilaalla jo vuosia hänen vielä ollessaan kotona. Potilaan yleistilan heikentyminen vei hänet laitoshoitoon ja sieltä potilas siirtyi pysyvästi hoitoon meidän yksikköömme. Edellinen hoitopaikka oli luokitellut potilaan haavat parantumattomiksi ja lisäksi haavoissa oli todettu bakteeriviljely -näytteen oton myötä kasvavan Res -gns -bakteeri... Mutta niinpä vain saimme potilaan haavat kiinni :) Uusien haavojen syntymisen estäminen sen sijaan on ollut todellinen haaste, eikä kompastuskiviltäkään ole vältytty... Joten aihe sinällään on varsin mielenkiintoinen :)
Tästä se sitten lähtee :)
tiistai 4. helmikuuta 2014
Pientä asioiden hahmottumista ilmassa...
Tänään on tehty mentorin kanssa yhdessä paljon ajatustyötä...päässäni oleva kaaos alkaa pikkuhiljaa muotoutua suunnitelmaksi :-)
HEKS on kasassa, mentori sen lukenut ja ajatukset kohdanneet hyvin yhteen...mukava tunne!
Ensimmäisen opinnäytetyönikin aihe tuli pohdittua ja päädyimme siihen, että alan perehtyä nyt varsin syvällisesti tuohon laskimoperäisen säärihaavan mysteeriseen maailmaan ja asukaskin on valittu, että ei muuta, kun töihin...;)
Tästä tuntuu hyvältä jatkaa :-)
HEKS on kasassa, mentori sen lukenut ja ajatukset kohdanneet hyvin yhteen...mukava tunne!
Ensimmäisen opinnäytetyönikin aihe tuli pohdittua ja päädyimme siihen, että alan perehtyä nyt varsin syvällisesti tuohon laskimoperäisen säärihaavan mysteeriseen maailmaan ja asukaskin on valittu, että ei muuta, kun töihin...;)
Tästä tuntuu hyvältä jatkaa :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)