Olen siis tehnyt "tutkimustyötä" laskimoperäisestä säärihaavasta selvittämällä taustatietoja ja haavahoidon historiaa sellaiselta potilaalta, jolla on vankka säärihaavahistoria. Tämä selvitystyöni on herättänyt paljon ajatuksia haavahoidon kokonaisuudesta ja selkeyttänyt ajatuksiani siitä, miten oleellista on aina ennen haavahoidon suunnittelua ja sen toteutuksen aloittamista selvittää potilaan taustatiedot, haavan etiologia, haavahoidonhistoria ja miten tärkeää on järjestelmällinen, yhdenmukainen rakenteellinen kirjaaminen, mutta varsinkin miten tärkeää on haavan paranemisen arvioiminen ja sen yhdenmukainen dokumentointi.
Iho-ongelmien toteaminen ja haavahoidon ensimmäinen viikko...:
Potilaani oli saanut jo jonkin aikaa nauttia tilanteesta, että säärten ihoalueet olivat ehjät pitkästä aikaa ja me kaikki iloitsimme tilanteesta.. Tammikuun puolivälissä kuitenkin taas klassisesti oikeassa sääressä havaittiin rakkuloita, jotka olivat aiheutuneet ilmeisesti potilaalle laitetuista tukisidoksista, jotka olivat "valuneet" sääressä ja painaneet/hanganneet iholle 3 noin 2cm halkaisijaltaan olevaa nesterakkulaa. Potilaalle on aiemminkin kehittynyt vastaavanlaisista pienistäkin ihorikoista isoja, hankalasti hoidettavia säärihaavoja, joten nyt tähän tilanteeseen piti reagoida nopeasti ja tehostetusti.
Lähtötilanteessa kartoitettiin ihon kuntoa kokonaisuudessaan sekä arvioitiin turvotusta, kipua ja ihon tuntoa. Suunnitelmaksi muotoutui suojata rakkula-alueet polyuretaanivaahtosidoksella ja seurata ihorikkoaluetta päivittäin. Lisäksi aloitettiin ihon paranemisen tueksi 2 ploa/pvä Cubitan ravintolisä ja tarkistettiin sidosteknisiä asioita. Tässä vaiheessa iho-ongelman syvyyttä ei kyetty arvioimaan.
4 päivää myöhemmin havaittiin, että nesterakkulat olivat puhjenneet. Tällöin arvioitiin haavojen tilanne uudelleen ja suunniteltiin haavojen paikallishoito. Kuolleen ihokerroksen poistamisen jälkeen saatiin esille haavapohjaltaan kauniin punaiset haavat, joiden syvyys oli noin 1mm ja halkaisija 1-3cm, haavojen reunat siistit, ei eritystä, ei katetta, ei hajua. Potilaan haavahistoriaan nojaten aloitettiin "tehostetumpi" paikallishoito: haavan puhdistus Prontosanilla, haavan reunojen suojaus Bepanthenilla, haavalle hydrofibersidos (Sorbact gel, jotta haava pysyy kosteana), päälle haavatyyny ja kiinnitys Danamullella (itsekiinnittyvä sidosrulla). Haavateippejä tms ei käytetä, koska potilaan iho rikkoutuu niistä aina nopeasti. Haavat hoidetaan joka 2. päivä ja yksityiskohtainen ohjeistus laaditaan haavakärryissä mukana kuljetettavaksi.
Muutaman päivän kuluttua haavoissa havaittiin inflammaatiovaihe; haavan reunat punoittivat hieman, sekä iho tuntui lämpimämmältä, lievää haavaturvotustakin oli havaittavissa. Yleisoireita ei ollut, eikä kipua, eikä hajua. Haavoissa oli nyt kuitenkin jonkin verran kellertävän väristä paksuhkoa eritettä (fibriinikate, keltainen haava). Kate irtosi hyvin puhdistamalla Prontosanilla vanutikkua apuna käyttäen. Paikallishoito jatkuu ja haavan seurantaa suoritetaan joka toinen päivä. Suunnitelmana oli, että samalla paikallishoidolla jatketaan vähintään 2 viikkoa. Jos haavoissa ei ole sinä aikana tapahtunut muutosta parempaan suuntaan, niin mietitään mahdollista paikallishoidon vaihtamista.
Haavahoidon jatkuvuuden turvaaminen tuntui haasteelliselta. Haavan paikallishoito kyllä sujui hyvin, kun olin laatinut yksityiskohtaiset haavahoito-ohjeet potilaalle ja ohjeet kulkivat mukana haavahoitokärryssä. Sen sijaan ongelmaksi muotoutui, miten muistetaan päivittää kalenteriin haavahoitopäivät, jotta haavat todella tulevat hoidettua joka toinen päivä. Työyksikössäni haavoja hoitavat kaikki:lähihoitajat ja sairaanhoitajat. Hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi sovimme, että kyseisenä päivänä haavan hoitanut työntekijä huolehtii merkinnän tekemisestä kalenteriin seuraavan haavahoitopäivän osalta. Näin taas saatiin homma sujumaan....
Ja haavan paranemisen seuranta jatkuu...:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti