Aamupäivä lähiopetuspäivänä kului säärihaavojen merkeissä ja lähinnä laskimoperäisten säärihaavojen sekä kompressiohoidon merkeissä. Aihe oli minulle mieleinen ja lähellä sydäntä...vanhuspuolella kun työskentelen.
Olenkin jo aiemminkin kirjoituksissani pohtinut sitä asiaa, miten huonosti vanhuksia lähetetään tutkimuksiin, joissa selviteltäisiin haavan etiologiaa, lähinnä säärihaavojen kohdalla siis sitä, onko kyseessä laskimo- vai valtimoperäinen säärihaava vai kenties sekahaava. Vanhukset ovat saattaneet kotihoidon/kotisairaanhoidon tuen turvin sinnitellä jo vuosia kotonaan haavojensa kanssa. Haavanhoitopaineet ja puutteelliset resurssit (aika, osaamisen taso, välineet, haavahoitotuotteet, aseptiset taidot ym.) hoitaa haavoja tehokkaasti kohdistuvat kenttäväkeen, jotka tuskailevat huonosti paranevien haavojen kanssa ja kokevat "olevansa huonoja hoitajia", kun haavaa ei saada paranemaan. Hoitajat kyllä ohjaavat potilaan terveyskeskuslääkärin vo:lle, jos tarve vaatii, mutta usein tuloksena on se, että lääkäri tekee silmämääräisen arvion haavasta, määrää tarvittavat labrat ja niiden perusteella ehkä ab-kuurin ja voi ohjeistaa paikallishoidossa-siinä se!! Edes ABI -mittaus ei ole aina itsestäänselvyys, puhumattakaan siitä, että ohjattaisiin erikoissairaanhoidon konsultaatioon. Laitoshoitoon päästessään vanhukset tulevat haavojensa kanssa usein ilman selvää haavadiagnoosia ja taas hoitajat pähkäilevät, miten haavaa tulisi hoitaa. Haavahoitojen puutteellinen kirjaaminen tekee lähes mahdottomaksi selvittää haavahoidon historiaa; tiedossa on vain se, miten haavaa on viimeksi hoidettu. Jos lääkäriltä kysyy haavadiagnoosia, niin vastaus määritellään taas silmämääräisesti. ABI -mittaukseen en ole koskaan vanhusten laitoshoidossa työskennellessäni vielä 26 vuoden aikana törmännyt jne. Mietin vaan, että suuret ovat haavanhoitopaineet meillä hoitajilla.... Laskimo- ja valtimohaavojen vertailu -taulukko toimii hyvänä suunnanantajana tilanteessa, jossa hoitopolkua tukkii vuori ja käypä hoito -suositukset ovat vain haavekuvaa...(ups...olinko jo liian jyrkkä...)
Toinen kompastuskivi on ollut turvotuksen hoito ja tukisidosten käyttö. Edelleen törmää liian usein siihen, että turvotuksen hoitoon ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota eikä kompressiohoidon todellista merkitystä ole ymmärretty. Tarkasteltaessa huolellisesti potilaan taustatietoja, voidaan päätellä mahdollisia riskitekijöitä potilaan kohdalla esim. diabeetikolla jalkojen haavojen riskit, vuodepotilaalla painehaavojen riskit yms. Tällöin tulee jo hoitosuunnitelmaan huomioida tehostetusti, miten me hoitotyössä huomioimme ko riskit. Ennaltaehkäisy on kaiken a ja o. Jotta emme päätyisi hoitamaan niitä hankalahoitoisia laskimoperäisiä säärihaavoja, tulee puuttua tehokkaasti turvotuksen hoitoon. Kompressiohoito on turvotuksen hoidon ja ennaltaehkäisyn tärkein hoitomuoto. Tukisidoksen valinta tulee osata tehdä oikein ja sidonta tulee tehdä oikeaoppisesti niin, että paine on suurin nilkan kohdalla ja vähenee asteittain polvea kohti mentäessä.
Haasteita siis riittää:
-yrittää pumpata lääkäriltä jatkossa haavojen kohdalla selkeä haavadiagnoosi, jolloin me hoitajat osaamme tehokkaammin suunnitella ko haavan kokonaishoitoa.
-Kirjata haavaa ja sen hoitoa koskevat asiat niin, että potilastietojärjestelmästä löytyy selkeästi kirjattu tieto haavahoidon historiasta.
-Koska laskimoperäiset säärihaavat ovat vanhuksilla niin yleisiä, niin tärkeää olisi saada hoitohenkilökunta ymmärtämään haavan etiologia ja hoidon kulmakivet. Turvotuksen hoito ja kompressiohoito ovat haasteita, mutta voitettavissa olevia haasteita :)
Lähiopetuspäivän saldona poiki se, että pidän ensi maanantaina kahdelle osastolle osastotunti -tyyppisesti ohjaustunnin laskimoperäisten säärihaavojen hoidon kulmakivistä keskittyen varsinkin haavojen ennaltaehkäisyyn eli turvotuksen hoitoon ja kompressiohoitoon. Ja tärkeimpänä asiana on, että opettelemme aivan konkreettisesti laittamaan tukisidokset oikeaoppisesti toinen toisillemme...ajatuksia herää taas aivan varmasti :)
perjantai 11. huhtikuuta 2014
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
Retrospektiivistä haavan paranemisen tarkastelua Vol.3
Haavahoidon kolmas viikko...
3 viikon kuluttua paikallishoidon aloittamisesta haavojen koko on selkeästi pienentynyt; pienimmät haavat ovat jo umpeutuneet ja suurinkin haava on läpimitaltaan enää noin 1cm. Haavapohja ja haavan reunat ovat pysyneet siistinä. Haavan paikallishoidon ohella haavan tukihoitoina on mennyt koko ajan 2 pulloa Cubitan ravintolisää päivässä sekä luonnollisestikin tukisidokset on laitettu tunnollisesti ja huolellisesti joka aamu jalkoihin ennen potilaan ylös nousemista. Haavojen paraneminen on siis edennyt vielä normaalisti kontraktio (haavan kuroutuminen) -vaiheen kautta kohti epitelisaatiota :)
Potilaani on jo vuosia kärsinyt obesiteetista. Mielenkiintoista on ollut se, että paino ei putoa terveellisellä laitosruuallakaan. Herkkuja potilas ei syö. Hän ei kykene itse hankkimaan mitään ylimääräistä syötävää itselleen; ainoa energiamäärä on se, mitä me hänelle annamme. Samalla osastolla on myös hänen sisarensa, joka syö täysin samaa ruokaa, saman verran ja on lähes alipainoinen...eli onko ihminen aina sitä, mitä hän syö?
Cubitan ravintolisän aloitus haavahoidon tukena, aiheuttikin osastolla työntekijöissä keskustelua siitä, lihooko potilas nyt vain lisää ravintolisän vuoksi ja mitä siitä sitten seuraa... Mutta muistakaamme siis se, että ylilihavallakin ihmisellä voi olla aliravitsemustila ja se, että ravitsemustila on keskeinen haavojen paranemiseen vaikuttava tekijä. Monisairailla geriatrisilla haavapotilailla päivittäisen ravinnon energiamäärä pitäisi kasvattaa 35-40 kcal/kg eli kun potilas painaa 126kg, energiamäärän tulisi olla vähintään 4410kcal ja jopa 5040 kcal ja laitosruuan lounaan ja päivällisen energiamäärä asukkaan annoskoossa on laskettu olevan n. 1500kcal/ateria... Niinpä...
Kiihtynyt aineenvaihdunta haava-alueella uusia veri- ja imusuonia muodostettaessa tarvitsee siis energiaa, mutta haavan paraneminen tarvitsee myös vitamiineja, hivenaineita ja proteiineja.. Keskitetty ruuanjakelu laitoksessa toimii niin, että ruoka valmistetaan edellisenä päivänä, jäähdytetään nopeasti ja toimitetaan kylmänä uudelleen lämmitettäväksi osastolle telakoitavassa tarjoiluvaunussa....mietin vaan, että miten paljon sellaisessa ruuassa on vielä vitamiineja jäljellä... Eli Cubitan myös ylipainoiselle potilaalle haavahoidon tueksi suotakoon :)
4 viikon kuluttua paikallishoidon aloittamisesta myös viimeinen avoinna ollut haava on umpeutunut, niin että haava-alueen päällä on rupi. On saavutettu maturaatiovaihe eli haavan paranemisen muokkausvaihe. Paikallishoito (Sorbact -gel) lopetetaan ja rupialue rasvataan hoitavalla Bepanthen -voiteella. Tukisidokset laitetaan edelleen jalkoihin aamuisin ennen potilaan ylösnousua. Cubitan annosta voidaan tässä vaiheessa vähentää niin, että sitä menee enää 1 pullo/päivä. Haavan maturaatiovaihe alkaa 2-3 viikon kuluttua haavan syntymisestä ja se kestää vuoden tai pidempäänkin. Haavan maksimi vetolujuus saavutetaan vasta 3 kuukauden kuluttua.
Tässä haavahoidon seurantajaksossa haava parani normaalisti. Tilanne, jota olen kuvaillut, on toistunut potilaalle jo useasti; kun olemme saaneet haavat umpeutumaan, niin kuukauden, parin kuluttua on taas ilmestynyt uusi haava. Haavat luokitellaan yleisesti akuuteiksi tai kroonisiksi. Krooniseksi haava luokitellaan yleensä, kun se on ollut avoimena noin 4 viikkoa. Aikamääritys on kuitenkin melko suhteellista, sillä akuutinkin haavan paraneminen kestää toisinaan hyvinkin 4 viikkoa. Selkeämpää on määritellä krooniseksi haavaksi sellainen haava, jonka ilmaantumiseen tai huonoon paranemiseen liittyy jonkin mahdollisesti ulkoisen, toistuvan mekaanisen tekijän lisäksi jokin elimistön sisäinen sairaustekijä, esimerkiksi tässä tapauksessa alaraajojen verenkiertosairaus. Krooniselle haavalle on myös tyypillistä, että sen paranemisaikaa on vaikea arvioida ja että haava voi uusiutua herkästi samaan paikkaan...Niinpä niin...sen olemme totisesti tämän potilaan kohdalla huomanneet...Haavahoito ei siis todellakaan lopu tässä tapauksessa siihen, että olemme saaneet haavat umpeutumaan. Tällaisen potilaan kohdalla on ensiarvoisen tärkeää haavahoidon historian valoittamana edelleen aktiivisesti ehkäistä uusien haavojen syntymistä, ihon kunnon päivittäinen ja huolellinen seuranta sekä aktiivinen puuttuminen syntyneeseen ihorikkoon :)
Mutta vain tekemällä oppii :)
3 viikon kuluttua paikallishoidon aloittamisesta haavojen koko on selkeästi pienentynyt; pienimmät haavat ovat jo umpeutuneet ja suurinkin haava on läpimitaltaan enää noin 1cm. Haavapohja ja haavan reunat ovat pysyneet siistinä. Haavan paikallishoidon ohella haavan tukihoitoina on mennyt koko ajan 2 pulloa Cubitan ravintolisää päivässä sekä luonnollisestikin tukisidokset on laitettu tunnollisesti ja huolellisesti joka aamu jalkoihin ennen potilaan ylös nousemista. Haavojen paraneminen on siis edennyt vielä normaalisti kontraktio (haavan kuroutuminen) -vaiheen kautta kohti epitelisaatiota :)
Potilaani on jo vuosia kärsinyt obesiteetista. Mielenkiintoista on ollut se, että paino ei putoa terveellisellä laitosruuallakaan. Herkkuja potilas ei syö. Hän ei kykene itse hankkimaan mitään ylimääräistä syötävää itselleen; ainoa energiamäärä on se, mitä me hänelle annamme. Samalla osastolla on myös hänen sisarensa, joka syö täysin samaa ruokaa, saman verran ja on lähes alipainoinen...eli onko ihminen aina sitä, mitä hän syö?
Cubitan ravintolisän aloitus haavahoidon tukena, aiheuttikin osastolla työntekijöissä keskustelua siitä, lihooko potilas nyt vain lisää ravintolisän vuoksi ja mitä siitä sitten seuraa... Mutta muistakaamme siis se, että ylilihavallakin ihmisellä voi olla aliravitsemustila ja se, että ravitsemustila on keskeinen haavojen paranemiseen vaikuttava tekijä. Monisairailla geriatrisilla haavapotilailla päivittäisen ravinnon energiamäärä pitäisi kasvattaa 35-40 kcal/kg eli kun potilas painaa 126kg, energiamäärän tulisi olla vähintään 4410kcal ja jopa 5040 kcal ja laitosruuan lounaan ja päivällisen energiamäärä asukkaan annoskoossa on laskettu olevan n. 1500kcal/ateria... Niinpä...
Kiihtynyt aineenvaihdunta haava-alueella uusia veri- ja imusuonia muodostettaessa tarvitsee siis energiaa, mutta haavan paraneminen tarvitsee myös vitamiineja, hivenaineita ja proteiineja.. Keskitetty ruuanjakelu laitoksessa toimii niin, että ruoka valmistetaan edellisenä päivänä, jäähdytetään nopeasti ja toimitetaan kylmänä uudelleen lämmitettäväksi osastolle telakoitavassa tarjoiluvaunussa....mietin vaan, että miten paljon sellaisessa ruuassa on vielä vitamiineja jäljellä... Eli Cubitan myös ylipainoiselle potilaalle haavahoidon tueksi suotakoon :)
4 viikon kuluttua paikallishoidon aloittamisesta myös viimeinen avoinna ollut haava on umpeutunut, niin että haava-alueen päällä on rupi. On saavutettu maturaatiovaihe eli haavan paranemisen muokkausvaihe. Paikallishoito (Sorbact -gel) lopetetaan ja rupialue rasvataan hoitavalla Bepanthen -voiteella. Tukisidokset laitetaan edelleen jalkoihin aamuisin ennen potilaan ylösnousua. Cubitan annosta voidaan tässä vaiheessa vähentää niin, että sitä menee enää 1 pullo/päivä. Haavan maturaatiovaihe alkaa 2-3 viikon kuluttua haavan syntymisestä ja se kestää vuoden tai pidempäänkin. Haavan maksimi vetolujuus saavutetaan vasta 3 kuukauden kuluttua.
Tässä haavahoidon seurantajaksossa haava parani normaalisti. Tilanne, jota olen kuvaillut, on toistunut potilaalle jo useasti; kun olemme saaneet haavat umpeutumaan, niin kuukauden, parin kuluttua on taas ilmestynyt uusi haava. Haavat luokitellaan yleisesti akuuteiksi tai kroonisiksi. Krooniseksi haava luokitellaan yleensä, kun se on ollut avoimena noin 4 viikkoa. Aikamääritys on kuitenkin melko suhteellista, sillä akuutinkin haavan paraneminen kestää toisinaan hyvinkin 4 viikkoa. Selkeämpää on määritellä krooniseksi haavaksi sellainen haava, jonka ilmaantumiseen tai huonoon paranemiseen liittyy jonkin mahdollisesti ulkoisen, toistuvan mekaanisen tekijän lisäksi jokin elimistön sisäinen sairaustekijä, esimerkiksi tässä tapauksessa alaraajojen verenkiertosairaus. Krooniselle haavalle on myös tyypillistä, että sen paranemisaikaa on vaikea arvioida ja että haava voi uusiutua herkästi samaan paikkaan...Niinpä niin...sen olemme totisesti tämän potilaan kohdalla huomanneet...Haavahoito ei siis todellakaan lopu tässä tapauksessa siihen, että olemme saaneet haavat umpeutumaan. Tällaisen potilaan kohdalla on ensiarvoisen tärkeää haavahoidon historian valoittamana edelleen aktiivisesti ehkäistä uusien haavojen syntymistä, ihon kunnon päivittäinen ja huolellinen seuranta sekä aktiivinen puuttuminen syntyneeseen ihorikkoon :)
Mutta vain tekemällä oppii :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)